Alkuperäisen tekstin punainen lanka oli lähtökohtana, jota sitten väritettiin aavistus kotimaisella mielenmaisemalla. Esimerkkinä vaikka Boogeyman, jonka kertosäe on yksinkertaisesti "You can`t boogie with the boogeyman", kääntyi oivallisesti "et saa vihtahousua vihtomaan".
Tuska järjestysnumeroltaan kuusitoista juhlittiin Helsingin Suvilahdessa 28. – 30. kesäkuuta.
Ennen haastattelua kysyin Kotamäeltä ja Laaksolta, että onko jotain aiheita mistä he haluaisivat puhua. Vastauksena tuli: ”Minä haluan puhua Ghostista ja Kotamäki saatanasta”. Nyt siihen tarjottiin tilaisuus.
23-vuotias Yukiko ”Picapica” Yamane pukeutuu aina värikkäästi ja näyttävästi. Tylsä ei todellakaan sovi tämän naisen olemukseen. Yleensä hänellä on päällään oman MAGPIE-merkkinsä vetimiä sekä kenkiä, jotka hän joko tekee alusta asti itse, tai vaihtoehtoisesti tuunaa jo valmiista materiaalista uudenlaisia luomuksia.
Lähtökohta ei ollut parhaasta päästä. 36,7 vuotta elämästä olet toteuttanut äidin sanomaa – Älä hengitä veden alla!
Eron jälkeen oli harkittu ränni päällä. Duunitkin piti silti hoitaa. Aamulla menin töihin, sieltä himaan vetämään valkkaria ja aamuyöstä nukkumaan. Oman eroni aikaan todella monelle ystävälleni, oikeastaan kaikki miehiä, kävi paskasti. Oli avioeroja, pettämistä, valehtelua... Perustettiin Särkyneiden Sydänten Kerho, dokailtiin yhdessä ja oltiin toistemme tukena.
”Ootsä kysynyt Salmiselta?” on vastaus, jos bändi on lähdössä keikkareissulle ja kyselee luotettavan kuskin perään. Päätyökseen bändejä kuljettava Toni Salminen tuntee Suomen maantiet ja harvassa on ne keikkapaikat, joissa hän ei ole vielä käynyt. Sen lisäksi, että keikkareissut tuovat leivän pöytään, ne ovat myös erinomaisia valokuvaamisen kannalta. Salmisen Metalscope.net-sivustolta löytyykin kuvia sadoista bändeistä ja tapahtumista yli kymmenen vuoden ajalta.
Suurimmaksi osaksi siitä ajasta se oli mahtavaa ja todella kivaa, mutta samaan aikaan se on kyllä älyttömän raskasta. Katsojat eivät välttämättä ymmärrä sitä, kuinka raskas prosessi opettajalle on. Siinä kuitenkin opetetaan ihmistä, joka lähtee tuohon mukaan ihan nollasta. Siinä vaiheessa kun yhtä kuviota tai tanssia on hinkattu monta päivää ja tuntuu että se vihdoin ja viimein menee jakeluun, on kärsivällisyys kovalla kun kaikki opeteltu on unohtunut seuraavana aamuna harjoituksissa.
Kyllä tämä on oikea bändi eikä mikään vitun projekti. Henkilökohtaisesti en ole koskaan digannut esiintyä (selvin päin), mutta ehkä ikä, tuo ihmisen suuri jalostaja, on muuttanut asiaa. Tai sitten ei. Yleisesti ottaen musa kuulostaa livenä aina paskemmalta, ja lisäksi joutuu näkemään vaivaannuttavia ihmisiä.
Eka levymme oli aikamoista kokeilua. Tungimme paljon eri juttuja samaan pakettiin ja biisit olivat todella monimutkaisia. Nyt ollaan löydetty eri tavalla loistava meininki. Ei todellakaan riskitön, mutta uudella tavalla haastava. Olemme bändinä kehittyneet ihan hemmetinmoista tahtia. Luotan tähän juttuun enemmän kuin koskaan.